Tobleronen herätys.

Olen aika varma ,että heräsin syvästä unesta tobleronen rapisteluun. Nukuin äipän olohuoneen lattialla patjalla ja illalla kirjan alle jäänyt matkatuliainen rapisteli niin houkuttelevasti, että aamu alkoi tuhdilla puraisulla kermaista suklaata. Ja niinkuin olin kolmenkymmenenkahden tunnin lennon ajan suunnitellut syöväni vain minulle ja pienelle ihmeelle tarpeellisia ravintoaineita. Tänä aamuna oli tarpeen sitten suklaa.
Palailimme haikara uutisten johdosta poikaystäväni kanssa Australiasta Suomeen jalat turvoksissa, kuoleman väsyneinä, shokissa neljänkymmenen asteen lämpötila erosta, mutta onnellisina!
Se siitä reppureissailusta, surffilaudoista, likaisista lakanoista, torakoista muropaketissa ja pitkistä vaelluksista..niin ja siitä hullusta ja hurjasta nuoruudesta!
Uutinen raskaudesta tuli totaalisen yllätyksenä ja mainittakoon vielä, että ei ihan suunniteltuna sellaisena. Alkushokin, itkun ja hysteerisen "en usko, en usko, en usko" - hokemisen jälkeen olimme kuitenkin molemmat valmiita ottamaan vastaan mitä tuleman pitää. Yhtä suuri järkytys oli perheillemme, eihän oma äitini ollut vielä edes tavannut miestä kenen kanssa katosin Australiaan viime syksynä.
Kuitenkin Helsinki-Vantaalla meitä oli vastassa kaksi ylpeää tulevaa mummoa ja paljon lämpöisiä halauksia. Matkalla vaivannut jännitys ja epävarmuus paleltuivat pikkupakkasessa kun heitimme rinkat selkään ja suuntasimme kohti kotia.
Tieto raskaudesta tuli varmaksi vkolla 11 joten nyt ollaan jo rv:lla 14 (huomaatteko olen jo klikkaillut alan nettisivuja). Mahapöpöksi epäilty "sairaus" varmistettiin paikallisen kylän lääkäriasemalla.
Päätös tehdä testi syntyi aamuyön surffaus reissulla kun oksensin koko automatkan. Rannalla rakas poikaystäväni sitten luuli minun keräilevän simpukoita kun yökkäilin pitkin rantakiviä. Nyt alkaa paha olo jo hieman helpottamaan, mutta vkot 10-14 ovat olleet kyllä aivan karmeita! Osansa on varmasti tehnyt polttava helle. Väsymyskään ei mene ohi lepäämällä ja tuntuu kuin päivässä olisi vain muutama tunti aktiivista aikaa. Täysin vastakohta "normaali" elämääni verrattuna!
En syö lainkaan punaista lihaa enkä kanaa, joten infomaatio raskausajan ruokavaliosta ja liikunnasta tulee olemaan blogini kantava voima. Tämä taitaakin olla kasvutarina nuoresta ja huolettomasta seikkailijasta vastuulliseksi äidiksi, joka kasvattaa myös tulevan jälkikasvunsa rakastamaan elämää.
TRR..trr.. niinkuin meillä päin hyristään kun ollaan oikein onnellisia!